Date with destiny

Juu, nyt se sitten koitti.
Helmikuun normaalisti viimeinen päivä mut avataan ja mun risat (ja turhat) sisukalut poistetaan ja putkisto vedetään uusiksi. Jipii... En voi kehua hyppiväni innostuksesta tai muutenkaan odottavani torstaita erityisen positiivisin viboin vaikkakin tätähän mä olen halunnut ja hyväähän tästä ilmeisesti seuraa. Kai. Mahdollisesti. Ehkä...
AirFobia-yhtiöiden lento 08PELKO on laskeutunut Kuolion kylmälle ja lumiselle lentokentälle oikein virallisesti ja yöt menee mielenkiintoisten unien parissa. Itkuherkkyys on huipussaan ja suomeksi sanottuna ahistaa niin perkeleesti. Mikään ei auta joten tunnon tuskia on turha tuntea. Nyt on vaan kärvisteltävä ja toivottava että kaikki menee suunnitelmien ja lupausten mukaan.

Mä olen siis pois netin ja puhelimeni ääreltä ylihuomisesta alkaen ja palaan asiaan kun olen päässyt eroon kipupumpusta ja muista vehkeistä jotka ei teknistä aaltoilua siedä. Siihen asti kun itse olen jälleen äänessä voi mun kuulumisia kysellä joko mun vanhemmilta tai Annalta joka toimii mun sihteerikkönä. Kiitos Anna!
Kun pääsen kotiin täydennän sitten itse kuulumisiani tänne.

Mutta että, sormet ja varpaat ristiin ja ottakaa yhteys jumalaan, Belsebubbiin, Budhaan, Pyhään Lehmään tai mihin ikinä uskottekkin ja pyytäkää jeesiä meikäläiselle torstaina kun retkotan leikkauspöydällä silvottavana. Much appriciated!
Taraa!